Nyt lienee jo tarpeeksi kokemusta uusista kämppiksista,
joten on aika antaa tuomiot. Kuten jo viime blogissa kirjoitin, meininki täällä
muuttui totaalisesti uusien asukkaiden myötä. Kummatkin naiset (molemmat mua
vanhempia niin ei viitsi tytötellä) on älyttömän hienoja ihmisiä. Nyt voisi
sanoa, että on kotiasiat kunnossa. Huolenpito siisteydestä yms. on nyt
sellaisella tasolla, että niitä ei tarvikse erikseen stressata enää. Ainut mikä
vähän risoo on se, että kummatkin vetää norttia, mutta ei kai sille ylenpalttiselle
tyhmyydelle rikastuttaa ylikansallisia yhtiöitä syövän toivossa voi mitään.
Mutta ihan piece of cake tämä meidän kommuuni ei kuitenkaan
ole. Kommunikointi oli varsinkin alussa ja on vieläkin hankalaa, koska naisten
englannin kielen taito on ehkä suomalaisten 6-luokkalaisten tasoa. Toisin sanoen perusasiointi onnistuu just ja just, mut muuten ollaan aika heikoilla jäillä.
Tällä
ranskalaisella on huomattavasti huonompi kielitaito kuin espanjalaisella ja ihan
yksinkertaiset kysymyksetkään tai ohjeet eivät menneet
alussa perille. Täytyy sanoa, että meillä Suomessa kielitaito on
suhteellisen kovaa luokkaa. Pointsit ja respectit kuitenkin molemmille siitä,
että ovat lähteneet kehittämään kielitaitoaan vieraaseen maahan. Oikeastaan sen
varjollahan minäkin täällä olen.
Espanjalainen on siis kielikurssilla täällä ja ranskalainen
työharjoittelussa erään vaateliikkeen markkinointipuolella.
Tuparit feat. VuokraIsäntä - Liikaa Viinii
Tämä ranskalainen halusi sitten heti toisena iltanaan pitää
”tuparit” joihin oli tervetulleita vähemmän yllättävästi me kämppikset ja
enemmän yllättävästi vuokraisäntä kämppiksineen.
Ensiksi vierastin ajatusta
kutsua vuokraisäntä meille juhlimaan vaikka mukava jamppa onkin, mutta
viini-ilta oli varsin onnistunut lukuun ottamatta pieniä sivuoireita seuraavana
aamuna. Illan aikana vahvistui käsitykset mm. siitä, että vuokradaddy-Fernando on ihan huikea naistenmies. Sillä on siis kummatkin kämppikset naisia ja ei muita olioita huolikaan. Plus se on nyt ilmeisesti kiertäny tämän ranskalaisen neitokaisen liimalettinsä ympärille, sen verta tiiviisti ne viettää aikaa yhdessä. Noinkohan nämä naiset maksaa vuokransa rahana...
"Ladies and gentlemen"
Tämä viikko ja seuraavan viikon maanantai ovat kuluneet ja
kuluvat presentation techniques-kurssin merkeissä. Lyhyt kurssi - uskaltaisin sanoa helpot 4 opintopistettä ja
hieman lisää esiintymiskokemusta. Meillä puheviestijöillähän esiintyminen on oikeastaan
opinnoissa koko ajan jollain tavalla läsnä, joten esiintyminen ei sinänsä tuota
enää ylimääräistä sähellystä, mutta vieraalla kielellä esiintyminen vaatii aina
hitusen enemmän paneutumista asiaan.
Torstaina meillä oli ryhmäesitelmä aiheesta global warming –
ilmaston lämpeneminen. Nou hätä, aiheella ei niin väliä, tylsästäkin voi saada
mielenkiintoisen. MUTTA, ryhmäkoko 13 henkeä, aivan järkyttävä määrä.
Toivottavasti ei enää ikinä tarvi tehdä tuollaisella kokoonpanolla. Suomessa
meillä oli viime syksynä 5-6 hengen ryhmiä ja nekin tuntui hetkittäin liian isoilta.
Meillä kaikki eivät kuitenkaan päässeet/halunneet lavalle, joten stage säilyi yleisön
kannalta selvänä.
Omasta puolestani halusin päästä esiintymään - mitä järkeä
ottaa esiintymiskurssi ja olla esiintymättä?
Maltalaiset kollegat halusivat
aloittaa esitelmän Titanic-sketsillä, josta sitten tuli kaikista tärkein asia
heille ja lopulta tuhosi koko muun esitelmän. Sketsiä harjoiteltiin useaan
otteeseen, mutta muita osia vain pari kertaa. The Finns eli minun ja Sarin
vastuulla oli herätellä muutamalla kysymyksellä yleisöä ajattelemaan ilmaston
lämpenemisen seurauksia ja sen jälkeen kertoa lyhyt määritelmä itse aiheesta.
Lieneekö
vain suomalaista systemaattisuutta, mutta paneuduimme osioomme paljon
tunnollisemmin kuin maltalaiset mm. kertaamalla kumpi sanoo mitäkin. Lisäksi
valmistimme lyhyet muistilappuset. Maltalaisetkin alkoivat tekemään
muistilappuja, tosin vasta siinä vaiheessa kun esitykseen oli aikaa 20min ja
loppujen lopuksi heittivät ne pois, koska pärjäävät ilman. No, eivät
pärjänneet.
Titanic-kohtaus sujui ihan mallikkaasti ja The Finns sai
myös kehuja rauhallisuudestaan. Toki märkää rättiä tuli esim. aksentista.
Yllättävää, että emme kuulostaneet syntyperäisiltä englantilaisilta.
Loppu menikin sitten ihan reisilleen. Maltalaisten valinta
olla käyttämättä muistilappuja johti siihen, että diojen auki kertominen meni ihan
mussun-mussun-sössöti-sössöti-selittämiseksi ja koska heillä ei ollut juuri
sanottavaa, liian nopeasti ja hätäisesti. Luulin, että tulemme olemaan
tiukoilla 10-15min aikamääreen ja 29 dian kanssa, mutta lopulta esitys kesti
juuri ja juuri 7 minuuttia - aivan liian vähän. Ei näin, ei todellakaan näin!
Onneksi ensi maanantaina on vielä henkilökohtaiset
esitelmät, joten peliä ei ole vielä ihan menetetty. Eniten haastetta tulee
tuottamaan esityksen aikaikkuna, joka on 3-4 minuuttia. Mikäli esitys kestää
alle 3min, tulee miinusta ja mikäli yli 4min, tulee miinusta. Tarkkana täytyy
siis olla. Itse hyperpatrioottisena ihmisenä promoan tietysti Suomea miniesitykseni aikana. En kuitenkaan ihan normivinkkelistä.
Henkilökohtainen enkeli-momenttumini
Pääsiäislomalla huomasin vanhemman rouvashenkilön yrittävän
nostaa painavaa ostoskärryään rappusia ylös. Kysyin mahdollisimman kohteliaasti
voisinko olla avuksi ja alku hämmennyksen jälkeen hän pyysi auttamaan nostamaan
kärryt ensimmäisen rappuset ylös. Ei ollut homma eikä mikään.
Havaitsin kuitenkin saman tien, että tulimme vasta ”taloyhtiön” aulaan ja kysyin, että
mennäänkö vielä pitemmälle. Rouva hieman arastellen sanoi, että asuu
ensimmäisessä kerroksessa. Totesin ok, no problem. Hän ei kuitenkaan olisi
halunnut häiritä enempää ja sanoi, että tämä riittää. Katsoin ylöspäin ja näin,
että kyllä tulee hikinen urakka rouvalle jos lähtee itse kiskomaan. Nappasin
kärrystä kiinni ja tokaisin napakasti ”show me the way”. Hän yritti vielä
kohteliaasti ”toppuutella”, mutta kun lähdin itse menemään portaita ylöspäin,
niin hänkin tuli perässä. Kärry määränpäähän, have a nice day ja mummo jäi
thank youn sanottuaan ihmettelemään. Varmaan kuitenkin ihan tyytyväisenä.
Itse ainakin olin.
Lyhyet
Nyt varmistui vihdoin ja viimein kesän tenttiaikataulut ja
ainoa tentti on 4. kesäkuuta. Lennot varasin saman tien ja Suomessa olen
takaisin 7. päivä. Siitä polkastaankin sitten omalta osaltani heti seuraavana
maanantaina liikkeelle projekti nimeltään Neste Oil Ralli 2012. Iso kiitos työnantajalle
joustavuudesta töiden aloittamisen suhteen.
![]() |
Viikon päästä purjeet ylös |
Ensi viikonloppuna ja sitä seuraavalla viikolla onkin sit
taas seikkailua luvassa. Ekaks on sunnuntaina paikallisen opiskelijajärjestön
järjestämät venebileet. Otetaan Sliemasta allemme vanha kunnon kuunari ja eka
määränpää on Cominon sininen laguuni. Vehkeet sinne seis vähäks aikaa, uintia,
syöntiä ja baarikin on (tietenkin) auki. Sitten jatketaan Gozolle, pelit
parkkiin ja sama homma. Illan himmetessä sit takaisin päin.
Heti seuraavana aamuna
lähteekin sitten kahdeksalta kone Pariisiin ja ultimaattinen poikain kanssa
–retki jysähtää käyntiin. Pariisissa tylsistytään vajaa viikko, katellaan mm.
vappumenot ja sit pojjaat tulee vielä Maltalle muutamaks päiväks ryyp nauttimaan
kulttuurista ja paikallisesta kirkkotaiteesta.
Uskokaa tai älkää, mutta yliopiston ruokalasta saa ostettua
paikallista CISK-olutta. Hehheh, katolisuus kukoistaa?
Seuraavan kerran asiaa kaukaa sen vierestä noin toukokuun puolenvälin kieppeillä. Ne laissez pas flotter castors - au revoir!