Oy Kulttuurieroja Ab

Maassa maan tavalla

Täällä kun kadulla kävelee niin jengi tekee ohitustilanteet melkein mahdottomiksi jo muutenkin lähes olemattomilla jalkateillä. Törkeimmät ajaa suoraan päin ja ei ole yks tai kaks kertaa kun on olkapäät kolahdelleet. Erittäin ärsyttävää, varsinkin kun vaihtoehtoina on yrittää kaivautua kalkkikiviseinään alta kymmenen sekunnin tai ottaa matsia nelipyöräisten kanssa. Pitänee soittaa Hulk Hoganille.

Toinen hieman kummallinen erikoisuus liittyy maksamistilanteisiin. Varsinkin käteisellä maksaessa saa usein aika tylyä kohtelua. Asia ei ole mitenkään merkittävä, mutta jättää kalsean fiiliksen. Kun myyjät antavat vaihtorahaa, se lähes sananmukaisesti lyödään tiskiin eikä käteen kuten ainakin itse olen tottunut. Ynseimmät tapaukset vielä jättävät katsekontaktin ottamatta ja varmistamatta sitä, että asiakastapahtuma on loppuunkäsitelty. Heippoihinkin on joskus turha edes odottaa vastausta. Pieniä nyansseja, suuria tunteita.

Rajansa kaikella

Erilaiset kulttuurit ovat tuoneet myös niin sanottuja tilankäytöllisiä ongelmia. Ei suinkaan raivokkaita keskusteluja siitä, missä sohva tai pöytä sijaitsee, vaan siitä kuinka ihmiset sijaitsevat toisiinsa nähden. Proksemiikaksikin kutsutaan.

Olen huomannut tämän muutamissa tilanteissa ja osa niistä on päättynyt suorastaan karmaisevan nolosti. Esimerkiksi edellinen ranskalaistyttökämppis oli jokin aika sitten tervehtimässä poskisuudelmalla ja mitä tekee Mr Tumpelo. ”Iiik!” ja askel taakse. Voi nolo. Ja kyse oli vielä täysin refleksistä, ei todellakaan siitä, ettenkö tätä jaloa tapaa tervehtiä olisi halunnut ottaa vastaan. Siinä meni sitten muutama päivä selitellessä auki sitä hämmennystä. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.

Näitä taakse hyppimisiä on tullut toteutettua enemmänkin tervehtimistilanteissa ja suuri hämmennyksen katku on aina täyttänyt ilman. Siksipä olenkin aloittanut jo väitöskirjan kirjoittamisen aiheesta ”suomalainen ei kestä tuntematonta läheisyyttä”. Toivotan teidät kaikki tervetulleiksi tohtoroimistilaisuuteen Jyväskylän yliopistolle marraskuussa 2022.

Lyhyet

Huomenna starttaa lukuvuoden viimeinen viikko, iiihanaa!

Sää on ollut lähes arktinen. Elohopea ei ole viimeiseen pariin viikkoon tainnut juuri 25:ttä ylittää ja tuuli on ollut aika vilpoisa. Ei sillä, että haittais. Toisaalta taas sinänsä Malta pitää ilmastostaan kiinni, että täällä ei ole satanut nyt noin puoleentoista kuukauteen. Kasvillisuuskin alkaa jo tässä vaiheessa olla kautensa loppupuolella, osa kukista on jo kuihtunut ja vihertävyys alkaa pikkuhiljaa jo kadota.

Opiskelujen puolesta hommat sujuu ihan miellyttävästi. Seuraava deadline on ensi torstaina, jolloin tulee palauttaa valokuvaus- ja mainostamiskurssin esseet. Tämä jälkeen alkaa raivoisa valmistautuminen ensimmäiseen ja viimeiseen tenttiin maanantaille 4. päivä.

Valokuvauskurssille meiltä vaaditaan

- Photogrammi

- Mustavalkoinen, negatiivista kehitetty kuva

- 6 kpl värikuvia (digi/filmi)

Tässä on omat värikuvakandidaatit kategorioineen:

Abstrakti/semi-abstrakti

Summenuskuva (blur)

Syväterävuuskuva (depth of field)

Pysäytetty toiminta (frozen action)

Oma valinta

Pannaus=kohteen liikkeen seuraus (panning)

- TJ11-