Miehestä mittaa

Nyt lienee aika sitten paljastaa, että mitä kummaa me Harin kanssa sunnuntaina oikein touhuttiin.

Sunnuntaiaamu alkoi astetta aikaisemmalla herätyksellä normaaleihin viikonloppuihin verrattuna ja aamun toimet oli suunniteltu varsinkin syömisen osalta jokseenkin nanometrin tarkkuudella. Suuria ihmeitä ei enää pystynyt tekemään, mutta epäonnistunut tankkaus olisi voinut olla kohtalokas.

Vähän ennen puolta kahdeksaa useiden linja-autojen jono starttailee moottorinsa käyntiin kyydissään satoja lajiin intohimoisesti suhtautuvia ihmisiä joka puolelta maapalloa. Osa on tehnyt tämän monta kertaa aikaisemmin. Osalle, kuten minulle, tämä olisi ensimmäinen kerta. Ensimmäinen kerta myös kansainvälisillä areenoilla.

Bussi pysähtyy Mdinaan. Näkymä on mahtava. ”Kerrostalolähiöön” tottuneena vihertävät pellot ja Välimeren välkehtivään silhuettiin laskeutuvat kivikkoiset penkereet ovat tehneet vaikutuksensa. Tänne on tultava uudestaan. Yhtäkkiä massivisista kaiuttimista kuuluu tiedoitus: ”5 minuutttia aikaa!”. Nyt on tosi kyseessä.

Mdina - Vieraat voi varautua, että täällä käydään sit vähintään kerran.

Lähettäjän starttipistooli pamahtaa ja 2012 Land Rover Malta Half Marathon (puolimaratoni) lähtee liikkeelle. Jäämme suosiolla Harin kanssa reilusti kärkiryhmän taakse, koska aikaisempaa kokemusta näistä kekkereistä ei minulla ole ja liian kovalla vauhdilla meno on helppo tappaa jo ennen ensimmäistä kymppiä. Harin on juossut aiemmin mm. Pariisin maratonin, joten juoksuseurassa ei ollut valittamista. Juoksu sujui noin puoliväliin asti ilman sen kummempia ongelmia ja olimme reilusti alittamassa kolmen tunnin tavoiteaikarajan: olimme jopa alle kahden tunnin vauhdissa.

Maratonin/puolimaratonin startti

Rock on!

Loppumatka meni pienten pohjeongelmien sävyttämänä yllättävänkin hyvin ja noin kilometri ennen maaliviivaa aloitettu kiri toimi täydellisesti. Aika 2.02.11. Henkilökohtaisesti en olisi missään vaiheessa uskonut juoksevani 2 tunnin pintaan. Etenkin kun” harjoittelukausi” (lenkkeily) on ollut todellakin säännöllisen epäsäännöllistä.

Tilastonikkareille

Jos jollekin nyt tulee mieleen miksi en juoksenut kokopitkää maratonia, niin tässä muutama argumentti: a)ilmoittautumisaika mille tahansa matkalle päättyi 15.1 (itse ilmoittauduin 18.2), b) maratonista ei olisi jäänyt kuin paha mieli. En todellakaan ole tällä hetkellä maratonkunnossa.

Ilmoittautumisaika siis päättyi jo hyvissä ajoin ennen kuin Maltalle saavuin ja silti sain mahdollisuuden juosta. Iso kiitos tästä kuuluu entiselle kämppikselleni Harille, joka silloin vielä kun asui täällä, rupesi kovasti houkuttelemaan allekirjoittanutta puolimaratonille kuultuaan minun harrastavan juoksemista. Harin ystävä Victor oli jo ilmoittaunut puolimaratonille, mutta loukattuaan itsensä ei kyennyt matkalle starttaamaan. Näin minulla oli siis mahdollisuus päästä takaoven kautta kilpailuun mukaan. Vaikka aikani emminkin, oli päätös lopulta selvä enkä sitä ole sen jälkeen katunut enkä varsinkaan näin hyvin menneen suorituksen jälkeen. Upeiden maisemien ja tapahtumien lisäksi muistoiksi jäävät kilpailun mitali ja kasa sponsorikrääsää. Runners don’t quit, quitters don’t run.

Maalissa!

Hari - mahtava äijä

Vaikka kilpailu olikin ensimmäinen laatuaan, ei se missään nimessä tule jäämään viimeiseksi. Puolimaratonia saattaa tulla kokeiltua jo tulevana vuonna uudestaan ja maratonikin siintää tavoitteissa noin 2-3 vuoden tähtäimellä. Hieno laji, kohtuulliset kustannukset ja terveys tykkää.

Uunicase

Viime viikon perjantaina kävi sellainen mukava homma, että pari raavasta kaveria tuli käymään, nappas kaasuletkut irti ja vei uunin mukanaan. Ajattelin, että mikäs siinä, ei tässä varmaan tarvi olla kuin pari päivää ilman. Päivät vierivät ja uunia ei näkynyt. Elin siinä toivossa, että uuni tulisi takaisin viimeistään maanantaina. Jo viikonlopuu ilman minkäänlaisia ruoanvalmistusvälineitä oli todella rassaava. Tiistaina ei mittää, keskiviikkona ei mittää. 

Ikävähän sitä tuli :'(

Torstai-aamuna vuokraisäntä sentään tulee kysylemään kuulumisia. Ja voin kertoo, ettei ihan hirveän ruusuisia terveisiä kämppisten kanssa annettu. Varsinkin Claudia kävi tosi hiilenä. Vuokraisännän vierailun seurauksena epävarmuus vain jatkui, koska "näin Maltalla". Ei ole ikinä ollut ikinä niin ikävä jotain ruoanlaittovälinettä. Mainittakoon vielä, että mikroaaltouunihan on ihan täysi harvinaisuus täällä, joten ei meilläkään sellaista tietenkään ole.

Torstaina illalla palattuani kotiin odottikin uuni omalla paikallaan, jes! Toivon sydämeni pohjasta, että toista samanlaista keikkaa ei tule. Sen lisäksi, että ruokavalio muuttui lähes pelkästään leipälinjalle, keveni lompakon pohja ravintolakäyntien myötä odotettua enemmän.

Lyhyitä

Kelit paranee. Nyt on jo muutaman päivän putki täysin poutaista ja samanlainen sää näyttäisi jatkuvan ainakin seuraavat pari viikkoa. Lämpötilat ovat vakiintuneet reilusti 10 asteen yläpuolelle.

Kurssihässäkkä sai lopulta aika kivuttoman lopun kun hyväksyntää vaille valmiiseen englannin kurssiin sai laitoksen edustajalta nimmarin ja kansainvälisten asioiden toimistossa hommat oli enää koneelle naputtelua vaille valmiita.

Lehtorit on todella holhoavia ja läsnäoloista pidetään muutamalla kurssilla todella tarkkaa kirjaa, mikä voi hankaloittaa tulevia reissailuja. Vähän niin kuin lastentarhassa olisi (syvä huokaus). Nuhtelut tulee välittömästi parinkin minuutin myöhästymisestä.

Nyt on myös se alkutarinoissa mainostettu Malta ID-kortti taskussa ja esim. bussilla saapi ajella semmosilla hinnoilla, että lompakkokin tykkää. 2h tunnin lippu 1.30e ja 24h lippu 1.50e. Viikonkin höyläystiketin saa vain 6.50e, jolla Jyväskylässä matkustaisi juuri ja juuri kaksi matkaa.

Nelisen viikkoa on (jo!) takana ja aika menee vinhaa vauhtia. Vaan mikäs tässä, yritetään roikkua mukana ja ottaa kaikki tästä keikasta irti. Ciao taas hetkeksi!

Kolmanneksi ylin parveke oikealta on meidän

Olohuone/keittiö

Näkymä etuparvekkeelta

Valletasta kohti Sliemaa

Kaikki väärin

Taakse jäävä viikko oli yliopiston osalta ainut aika jolloin kursseille saattoi rekisteröityä. Varsinainen rekisteröityminen hoitui netissä varsin kätevästi, mutta hermomuttereiden kiristymistä aiheuttivat pre-requisites –kurssit eli kurssit, jotka vaativat tietyt esitiedot (esim. jonkun pohjustavan kurssin). Meillä vaihtareilla on oikeus hypätä näiden esitietovaatimusten yli ja valita siis kursseja, joihin meillä ei muuten olisi mahdollisuuksia päästä. Näille esitietokursseille rekisteröiminen onkin sitten hieman erilainen ilta/päiväpuhde. Kyllä, rakkaat paperilomakkeet astuvat kuvaan ja juokseminen tiedekuntien sisällä ja välillä alkaa.

Koska ajoitin rekisteröitymisen puoliväliin viikkoa, oli esitietolomakkeiden kanssa aikaa juosta vain pari päivää. Mielestäni viisaana etsin edellisenä iltana tarvitsemiemme henkilöiden (ainakin niin luulin) yhteystiedot aamun jahtia varten. Kuinka ollakaan jahti meni ohiammunnaksi ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Ensimmäinen kohde oli Englishness-kurssi, joten suuntasimme enkun laitokselle. Ensimmäisestä huoneesta sanottiin, että henkilö, jonka pitäisi allekirjoittaa paperit, ei ole paikalla tällä viikolla. Hyvin valittu lomat.

Kovan inttämisen ja deadlinen korostamisen jälkeen meidät ohjattiin seuraavalle henkilölle. Ilman katsekontaktia puheen sorina lävähti korvaan ”En pysty allekirjoittamaan tätä, menkää luennoitsijan luokse”. Etpä tietenkään. Luennoitsija kuulemma löytyy vastakkaisesta rakennuksesta. Ystävällinen hymy (meiltä) kohtelusta huolimatta ja taakse poistu.

Ette varmaan olisi arvanneetkaan, mutta eipä löytynyt luennoitsijaa vastakkaisesta rakennuksesta. Kysyimme jälleen apua ja tohtorisnainen oli jo valmiina allekirjoittamaan paperit. Mutta ei, ei pystynyt - liian hapokasta? Viimein löysimme luennoitsijan (ja saimme nimmarin) samasta rakennuksesta, josta aiemmin aloitimme. How cool is that! Kun vielä toisenkin kurssin kohdalle (advertising) napsahti nimmari niin jahdin tulos oli vähintään tyydyttävä. Ei pidä kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa!

International & EU office hyväksyi kyllä Advertising-kurssin nimmarin, mutta Englishness-kurssin nimmaria ei. ”Lomaketta ei voi allekirjoittaa luennoitsija”. "#%&”¤¤!!". Onneksi office antoi hieman siimaa ja homma hoidetaan loppuun huomenna maanantaina. Toivottavasti. Fingers crossed!

Tässä vielä kurssit tietoineen. Jokaista kurssia on vain kerran viikossa, joten ne kestävät koko lukukauden ajan.

CST3011 – Basic Photography, 4 op

Valokuvaukseen liittyvä kurssi, jota vetää vanhempi herrasmies. Sai selitettyä ensimmäisen luennon aikana englanniks asiat selkeämmin kuin käymälläni suomenkielisellä kurssila Jyväskylässä viime keväänä. Hyvä ensivaikutelma.

Suoritustapa: Projekti, essee

CST3331 – Advertising, 4 op

Mielenkiintoinen kurssi mainostamisesta, sen lainalaisuuksista ja sääntelystä jne. Jyväskylässä varmaan sijoittuisi enemmminkin Kauppakorkean puolelle.

Suoritustapa: Essee ryhmätyönä

CST2191 – Presentation Tehcniques, 4 op

Alkaa vasta huhtikuussa. 6 päivän pikakurssi.

Suoritustapa: Esitelmä ja essee

ENG3090 – Englishness, 2 op

Kurssi kahlaa läpi englantilaisuutta niin natiivien kuin ulkomaalaistenkin näkökulmasta. Eka luento käsitteli English Breakfastia, ei ”ilmeisesti” pakollista luettavaa, mutta ihan mielenkiintoisia artikkeleita.

Suoritustapa: Essee

EST2200 – Contemporary Migration Issues Across the Mediterranean, 4 op

Välimeren maahanmuutto/maastamuutto-asioita käsittelevä kurssi. Välimeren lisäksi perspektiivinä myös globaalit ilmiöt. Luennoitsija osaa ainakin hommansa.

Suoritustapa: Tentti

CST2061 – Media Aesthetic, 4 op

Median estetiikkaa ja kuva-analysointia sisällään pitävä kurssi. Ihan mielenkiintoinen, mutta ajankohta vähintäänkin mielenkiintoinen (maanantaisin 18-20).

Suoritustapa: Essee

Näistä kursseista tulisi siis yhteensä hyvin lyhyellä matematiikalla 22 opintopistettä. Kun JYY:n verkkokursseista tuli jo 8 op, niin lukukauden kertymä on kurssien läpi mennessä ihan kohdillaan. Ja kun nyt olisi tulossa vain yksi tentti, täytyy toivoa, että se on heti kesäkuun alussa. Näin pääsisin mahdollisimman aikaisin Suomeen ja töihin.

Extrakurssit:

DGP0502 – Culture and Heritage

Maltan yliopiston DegreePlus-järjestelmä tarjoaa kursseja vähän niin kuin avoimen yliopiston tyyliin. Kurssit siis maksavat, mutta niistä ei saa kuitenkaan opintopisteitä. Tällä kyseisellä kurssilla tutustutaan Maltan kulttuuriperintöön vierailemalla lukuisissa eri kohteissa kevään aikana. 15 euron kurssimaksu sisältää pääsyliput ja kaikki kuljetukset. 

Uusi kämppis

Kämppiskin vaihtui tuossa viime keskiviikkona ja nyt meillä on täällä sitten Claudia-niminen ulkomaalaisvahvistus. Aiemmista tiedoista poiketen hän onkin Unkarista eikä Irlannista. En tiedä mistä sen Irlannin silloin vetäsin. Tässä vaiheessa vaikutelma on jokseenkin neutraali, ja toistaiseksi ollaan ainakin toimeen tultu. Haria hän ei tule korvaamaan ikinä ja mukavaa onkin ollut, että ollaan nähty Harin kanssa muutamaan otteeseen hänen muuton jälkeen. Lisäksi ensi viikonloppuna meillä onkin Harin ja muutaman muun kanssa sitten astetta vauhdikaammat "treffit", mutta niistä lisää viikon päästä.

Karnival Ta’ Malta!

Perjantaina alkoikin sitten karnevaalit, jotka kestävät tiistaihin asti. Koko maa on lähes yhtä juhlintaa mukaan lukien niin pääsaari Malta kuin Gozokin. Ei ehkä ihan esim. Brasilian veroisia kekkereitä, mutta katsastamisen arvoiset. Sitten vähemmän bullshittiä ja enemmän asiaa:

Piilomainontaa?

Sponsored by Red Bull?

Ikä ei ole este

Opintiellä ken käydä saa

Torstaina alkoi sitten se minkä vuoksi tänne alun perin tultiin - Maltan yliopiston kevätlukukausi. Kahdeksalta aamulla lampsimme virkeinä ”isoon” saliin, jossa luennon aiheena oli Media, Society and Culture (media, yhteiskunta ja kulttuuri). Alkuviikko oli täällä hyvin sateista, joten toivoin enemmän tai vähemmän salaa jo edellisinä päivinä, että pääsisin istumaan lämpimään luentosaliin. Karu todellisuus iski luihin ja ytimiin kun tajusin, että salissa on lähes yhtä kylmä kuin ulkona. Ainut positiivinen asia oli, että sisällä ei tuullut. Varustus oli jokseenkin outo; normaalien vaatteiden lisäksi takki ja hanskat tulivat tarpeeseen. Olin mielestäni viisaana varustautunut myös ns. long johneilla, mutta jalat tärisivät enemmän kuin Nurmisella ilmaveivissään. 

Luento itsessään oli tylsähkö. Alun yleiskatsauksen jälkeen proffa pisti pyörimään puolalaisen videon, joka kertoi kuinka lapsinero osasi käyttää tietokonetta, mutta luotti liikaa teknologiaan ja hukkui luistellessaan järvenjäällä. Mielenkiintoista vai mitä? Eikä todellakaan ollut tältä vuosituhannelta se filmi.

Samana päivänä oli myös myöhemmin toinen luento: Advertising. Elättelin taas toiveita kuinka pikku-Sami saisi edes vähän lämpöä ympärilleen tässä julmassa ja kylmässä maailmassa. Lämpöä tuli, mutta lähinnä henkisessä muodossa opiskelukavereilta. Tämänkertainen luennoitsija päihitti kyllä aiemman kollegansa kerta heitolla. Hänkin oli vanhempi herrasmies, mutta näin puheviestijän näkökulmasta nonverbaaliset ja tilankäytölliset taidot olivat aivan eri planeetoilta. Osasi siis esiintyä hyvin.

Ensimmäisen luennon aikana selvisi, että kurssilla täytyy suorittaa ryhmätyö niin, että jokaisessa ryhmässä on 4-5 ihmistä, joista yksi on ulkomaalainen. Luento loppuikin melkein yhtä nopeasti kuin alkoikin ja ryhmien muodostamiset jäivät täysin opiskelijoiden varaan. Täytyy myöntää, että ei helpoin tilanne. Otin, ei, kiskoin itseäni niskasta ja marssin lähimmän jo puolittain muodostuneen ryhmän luokse ja kysyin pääsenkö mukaan. Nyt meitä onkin sitten minä + maltalaiskolmikko David, Ben (tyttö) ja Mila. Olen tyytyväinen :)

Viimeksi vuodatin kuinka täällä on vanhanaikaista ja ties mitä, mutta upouusi tietoteknologian laitos tarjoaa kyllä semmoiset puitteet, että ei ole aiemmin tullut vastaan. Hämmennys oli esimerkiksi suuri kun dataprojektorin valkokangas olikin ihan laittoman iso kosketusnäyttö. Puhutaan varmaan jopa sadoista tuumista. Muutenkin fasiliteetit oli vimpan päälle.

IT Services

St. Paul’s Shipwreck Feast – Pyhän Paavalin haaksirikkoutumisfestarit

Perjantai oli täällä kansallinen vapaapäivä (tiesittekö muuten, että Maltalla on eniten kansallisia vapaapäiviä maailmassa). 10. päivä helmikuuta on St. Paul’s Shipwreck Feast Day eli juhlapäivä Pyhän Paavalin haaksirikkoutumisen muistoksi. Paavalin huonosti päättynyt purjehdus tapahtui 60 vuotta ajanlaskun alkamisen jälkeen ja hän on täällä VIP-pyhimys, isoista isoin. Itseasiassa hän on maan virallinen suojelija. 

Takaisin asiaan. Hulppeat karkelot järjestettiin Vallettassa, St. Paul’s Shipwreck Church –kirkossa. Hommahan menee jotakuinkin niin, että Paavali-patsaalle huudellaan (ylistetään) ja huiskutellaan sen omassa kirkossa jonkin aikaa ja sitten kaveri lähtee kantajineen kävelyretkelle pitkin Vallettan kapeita kujia. Samalla väkijoukko hurraa kuin maailmanmestaria ja seuraa vannoutuneena perässä.

Oli paljon ihmisiä, musiikkia, hurmosta ja fiilistä! Suomessa kun menet kirkonmenoihin, sut istutetaan koville puupenkeille ja pappishenkilö hölöttää pari tuntia yhteen hengenvetoon. Täällä näillä äijillä on asennetta! Ei oo mitään lässytystä vaan saarnataan kuin maailmaloppu olisi tulossa, suuria tunteita :D Meen ehkä joku toinenkin kerta kirkkoon, jotka on muuten täällä sunnuntaisin aivan ääriään myöten täynnä.

Valletan koristeluja

Paikkoja oli koristeltu mm. paavien kuvilla

Varsinkin vanhemmat kadun miehet ja naiset olivat juhlimassa

Myös poliisi oli paikalla - oman elämänsä J. Bond

Pillipiipari

Porukkaa riitti

Juhlintaa

Lunta! No ei sentään -paperikonfetteja.

Kirkosta

Toinen soittokunta

Viimeisenä olisi pieni audiovisuaalinen herkkupala kemuista, kuulemiin!

Swedish Revolution

God dag damerna och herrarna! Nythän on niin, että ruottalaista puskee ovista ikkunoista solkenaan, mutta miten näin on käynyt?

Tänään oli ensimmäinen virallinen päivä yliopistolla orientaation merkeissä ja täytyy sanoa, että kyllä täällä ollaan valovuosia jäljessä melkein kaikessa. Suomessa kun oikeastaan kaikki opintoasiat voi hoitaa netissä (Korppi I miss you!), pitää täällä täytellä pahvilappusialippusia ja kurssivalinnatkin on kuin suoraan Henry VIII:n ajalta. Ylpeänä kuitenkin mainostavat kuinka on niin modernia ja historiaa sekoitettu keskenään. Just. Anyway, hyvät fiilikset jäi vaikka kampuskierroskin jätettiin väliin vesisateen vuoksi. Luit oikein. Auta armias kun tänne valkosia hiutaleita leijailis. Tuli taas myös todettua, että osa maltalaisista puhuu huonompaa englantia kuin meillä teinit yläasteella. Tai ainakin vähemmän selkeästi.

Kävi tuossa päivällä myös yksi huoneenhavittelija kylässä, nyt niin, että olin itsekin paikalla. Hän oli nainen. Claudia from Ireland ja asuu tällä hetkellä kuulemma 4 äijän kanssa jo valmiiks, joten no problem at all muuttaa tänne. Multa iso peukku jos tulee tänne, johan täällä tarvittaiskin kodinhengetärtä kun isäntä on jo talossa! (Heh heh). Claudia työskentelee jossain yliopiston kulmilla.

Yliopistolla tavattiin myös uusia tuttavuuksia. Meitä suomalaisia oli aika paljon, varmaan lähemmäs kymmentä, mutta eniten vietimme aikaa ahvenanmaalais-ruotsalaisen poika-tyttö-tyttö –kolmikon kanssa. Ja vaikka eräs tyttö olikin Ahvenanmaalta, eihän (tietenkään) suomea juuri osannut. Kaikki olivat Uppsalan yliopistosta ja tämän pojan tai oikeastaan miehen (27v) taas käytiin jääkiekot läpi (sen omasta aloitteesta tällä kertaa). Ties jopa Jyväskylän hokikaupunkina ja kysyi onko hänen kotikaupungistaan Eskilstunasta käynyt Lindenin joukkue meillä päin. Onhan se käynyt ja kun huusin yliopiston kanttiinissa ”Kom igen Linden, kom igen!” räjähti Markus nauramaan. We don’t speak English, we speak hockey. Samalla tuli taas käytyä MM-kisoja läpi noin 10 vuoden ajalta. Tytöistä voisi mainita sen verran, että ennen kuin ehdin edes kuvitella itseäni jommankumman kanssa viettämässä antoisia eläkepäiviä hamassa tulevaisuudessa Bahaman palmujen alla, sujahtivat nuuskapussit tottuneesti ylähuuleen ja no, lähen sit vaikka yksin sinne Bahamalle. Kaikesta huolimasta mukavia tyyppejä! :D

Nyt lähdetään illalla Welcoming partyihin Pacevilleen yhdessä tuon poppoon kanssa.

Madagaskarilainen ilta

Hari pisti lauantaina kestit pystyyn ja tarjoili sikäläistä lihakeittoa ja punaista riisiä. Lihakeitto oli loppujen lopuksi aika samanlaista kuin Suomessakin tottunut syömään eikä punainessa riisissä ollut mitään muuta erikoista kuin väri. Hyvät sopat siis! Kylään tuli Harin työkavereita ja katottiin muutama video Madagaskarista – upea saari maki-apinoineen, sademetsineen ja paratiisirantoineen. Nopeasti keskustelu kääntyi urheiluun ja kysyin tietääkö Hari suomalaisia urheilijoita. Ennen kuin ehdin oikeastaan edes lopettaa kysymyksen, Hari huudahti innoissaan: Ari Vatanen. Pienen kaivelun jälkeen myös Räikkönen ja jalkapallopuolelta Hyypiä (tai Hypie kuten hän sanoo) napsahtivat tiskiin. Keräilen vieläkin leukaluuni palasia olohuoneen lattialta.

Hari tosin myönsi, että hänen suosikkilajeistaan rugbysta, koripallosta tai tenniksestä hän ei osaa mainita ketään. Kerroin Jarkko Niemisestä, mutta ei soitellut sen kummoisempia kelloja. Olen itse asiassa nähnyt Haria nyt enemmän kuin Alexia. Syy, miksi en nähnyt Haria ensimmäisinä päivinä oli, että hänen työaikansa ovat sellaisia, että olen itse joko ollut kaupungilla tai nukkumassa.

Run baby run

Samalla kun pitää huolta kunnostaan on helppoa tutustua uuteen ympäristöön. Olen suunnannut pari lenkkiä yliopiston maisemiin ja testannut myös Sliema Strandin, joka tuntuu olevan hyvin suosittu lenkkeilykohde. Jalkakäytävät ovat yhden ihmisen levyisiä ja usein aika huonossa kunnossa, joten pyrin juoksemaan ajoradalla niin usein kuin se suinkin on mahdollista ja turvallista. Eli harvoin loppupeleissä.

Olen nyt pyrkinyt joka päivä tekemään edes jonkinlaisen lenkin, muuten todennäköisesti pää hajoaisi atomeiksi. Täällä on todellinen väärä ajautua mökkihöperöksi jos vaan kyhjöttää neljän seinän sisällä pelkäämässä sosiaalisia tilanteita. Tosin ekat päivät on ollut sellaisia, että käveltyä on tullut joka päivä useampia kilometrejä, joten liikuntaa on tullut ilman varsinaista lenkkeilyäkin.

Suht hyvin menee mutta menköön, pilkkihaalarille ois tarvetta. Koinpahan tänään sellaisenkin ihmeen, että hengitysilma höyrystyi (siis muuttui näkyväksi :D) sisällä.

Loppuun pieni kuvakatsaus:

Näitä löytyy talojen kulmista

Aamiainen noutopöydästä

Hukkumis- vai sukellusharjoitus?

Välimeren mainingit

The Point - ostoskeskus, Sliema.

Pupua lautaselle :)

Kimi on kova sana täällä

Meitin tiedekunta

Yliopiston kampusta

Yliopiston pääportti

Perillä!

Muutama päivä jo takana ja pikkuhiljaa välimerellinen elämänrytmi alkaa iskostua takaraivoon. Viime keskiviikko eli tulopäivä meni yllättävän hyvin. Ei ongelmia lentojen yms. kanssa. Oikeastaan saa olla aika kädetön ja uusavuton, että ei esim. Heathrowlla selviäisi. Follow the signs ja löydät tiesi.

Ongelmat tai oikeastaan sykahdyttävä meno alkoi siinä vaiheessa kun taksi tiputti mut ihan outoon paikkaan ja sano, että asunnon pitäs olla tässä lähellä. Sanoin OK, löin hillot kouraan ja kiitin kohteliaasti vaikka ohimoon paukutti kokoajan ajatus, että missä hitossa mä olen?! Jäin kirjaimellisesti keskelle risteystä ja ympäristö ei näyttäny yhtään samanlaislelta kuin Googlen palveluissa. En kuitenkaan pistänyt sormea suuhun vaan navigaattorin päälle ja lähin suunnistamaan. Navi ei ottanut sijaintia heti, joten koitin paikallistaa itseni oikealle kadulle. Katu oli oikea, mutta google mapsista katottu paikka väärä. Tuli siis kiskottua matkatavaroita noin kilometrin verran turhaan ja kun vielä laukun renkaat sanoivat itsensä irti oli meikäläisen spagettihaba tulessa. Lopulta löysin oikeaan osoitteeseen hiestä märkänä. Kaiken lisäks taksi oli jättäny mut vaan noin 50 metrin päähän mun asunnosta :D

Asunto ja sen olennot

Kämppä on aikalailla sellainen kuin kuvista sain käsityksen, todella paljon vain likaisempi. Ruotsalainen kämppis on ihan mukava tyyppi ja kevään MM-jääkiekon tulokset puitiin välittömästi. Kaveri kehtas nokittaa junnujen maailmanmestaruudella, mut iloitkoon nyt jostain. Sex – ett!  Tällä Alexanderillakin on kuitenkin ”the dark side” ja siivoamisesta yleisestä puhtaudesta hän oli seuraavaa mieltä: ”I don’t give a fu*k”. Siinä vaiheessa nakerti ja on nyt nakertanut muutaman päivän ihan kiitettävän ankarasti. Siivousjuttuja myöhemmin lisää.

Ranskalaista kämppistä Hari en nähny ensimmäiseen kolmeen päivään ollenkaan, mut tänään pakotin sen tulemaan ulos kolostaan ja kohtaamaan mut. Ihan mukava tyyppi, vähän vanhempaa kaliiberia. Töissä saarella kuten Alexkin.

EDIT: Hari on hieno mies! Käytiin tuossa niin henkevät iltapalapöytäkeskustelut ettei tosikaan. Jamppa on lähtösin Madagaskarilta ja muuttanut sieltä sitten eka Ranskaan ja sit Maltalle. Oli yllättyny et osasin paikantaa Madagaskarin :D Ties Suomesta Helsingin ja on urheilumiehiä henkeen ja vereen. Mainostin JYPiä ja JJK:ta ja miten meillä on niin kylmät talvet jne ja Hari pisti vastapalloon, että Tour De France kulkee hänen vanhempiensa (muuttaneet myös Ranskaan) ohi ja tais ilmaista epävirallisen kutsunkin kyseisiin karkeloihin. Yks homma mikä vaikeuttaa kommukointi on tuo madagaskarilaisranskalainen aksentti. Välillä ei saa rehellisesti mitään selvää, mutta iloisena kun nyökyttelee niin hyvin tuntui luistavan. Nyt ehkä vähän harmittaa, että äijä lähtee kahen viikon päästä menemään.

Niin, niitä siivousjuttuja. En tiedä miten muilla, mutta kyllä mulle on kotona opetettu, että pidetään omista ja yhteisistä tavaroista/tiloista huoli. Ekat päivät oli aika turhauttavia kun ei oikeastaan pystynyt olemaan (tehnyt mieli olla) kuin omassa huoneessa, muualla oli niin likaista. Vessa, joka jaetaan Alexin kanssa oli niin likanen, että suorastaan kyrpi mennä sinne ollenkaan. Ei siis ole tehny sille varmaan viimeseen kuukauteen yhtään mitään. Kaiken tämän lisäksi kaikki asunnon siivousvälineet on siinä kunnossa, että paikkoja likaa todennäköisesti likaa vain enemmän jos niitä käyttää.

Tänään sitten investoin omaan ja muiden kämppisten elintasoon (vaikka niitä tuskin kiinnostaa) ostamalla kunnon pesumyrkyt, harjat jne. Nyt alkaa näyttää jo elinkelpoiselta ja nakerruskäyrä on laskusuunnassa. Esteettisyys on tiestysti mukava asia, mutta ei täällä oo ollu hirveen terveellistäkään elellä. Itseasiassa Alex on ollut nyt kuukauden kipeenä. Ei kiinnosta lääkket tai lääkäri, kun maaliskuu ja lämpö nousee niin hän on kuulemma ihan fine. En tajuu… Myös asunnon astiastossa on vähän toivomisen varaa ja esim. kahvasta rikkinäinen nokipannu ei ole houkutellut teen keittoon. Olenpa keitellyt kuitenkin. Kävin tänään ostamassa ihan kunnon veden keittimen niin ei tarvii itku silmässä tihrustaa aamu/iltapaloja enää. Keitin ei tule lähtemään mukanani takaisin Suomeen, joten olkoon se sit vaikka lahja vuokraisännälle.

Ulkona on ollut hienot kelit ja iltaisinkin tarkenee kunhan on vähän jotain pitkähihaista päällä. Tosin jos aurinko ei paista ja mereltä tuulee, voi vilu tulla tuossa tuokiossa. Käsittämättömintä on, että sisällä on ihan julmetun kylmä (alle 10 astetta), varsinkin iltaisin/öisin täytyy olla useampi kerros vaatetta päällä. Plus laattalattiolla on ihan turha kävellä sukkasillaan, joten panostin ja ostin pappatohvelit :D

Turistismia

Yhdistelmä vaaleat hiukset ja järkkäri kaulalla takaa, että katseet kääntyy, yritetään kaupata ties mitä poniajeluja ja satamamatkoja sekä mukavana puolena kutsutaan sir-liitteellä. Hihi.

Torstaina tsekattiin St. Juliansin hoodit ja Paceville, mistä löytyi mm. isohko kauppakeskus Hard Rock Cafeineen päivineen. Unohtamatta toki niitä useita yökerhoja, joihin kiusauksille altis henkilö saattaa vahingossa ajautua. Modernia, puhdasta ja vähän ehkä varakkaampien (autojen ja talojen perusteella) henkilöiden asuinaluetta.

Tänään perjantaina vitkultetiin itsemme ”virallisella” lautalla Sliemasta Vallettaan aikomuksena hankkia paikalliset liittymät, ID-kortit ja muuten vaan ihmetellä pääkaupunkia. Liittymät hoitui nätisti Vodafonelta ja ens viikon alussa niiden aktivoiduttua sitten katotaan, että mitkäs ne sopparin ehdot olikaan.

 ID-korttien hakeminen meni hyvin niin kauan kunnes tajusimme, että kummallakin on passi asunnolla. "No, koitetaan ajokortilla". Pääsimme sisällä, esitimme asiamme ja kohtasimme seuraavan kysymyksen: ”Where are you from?”. Suoristin hieman selkää, hymyilin mukavasti aavistuksellinen ylpeyttä mukana: ”From Finland”. No virkailijanainen ei reagoinu suuntaan eikä toiseen vaan kysyi perään: ”Is it an EU country”. Otin etkö-sä-oikeesti-tiedä-mikä-maa-Suomi-on -ilmeen, korotin hieman ääntä ja sanoin ”Finland!”. Vasta ajokorttia vilauttaessa tajusivat, että taitaa ihan tosissaan olla EU-maa. Loppujen lopuksi sanoma meni siis perille, mutta koska passeja ei ollut mukana, täytyy homma hoitaa myöhemmin.

Muuta

Hary on muuttamassa pois, joten huomenna meille on tulossa uusi kämppiskandidaatti mallia tyttö. Mulle kelpaa oikeinkin hyvin jos se tänne jää, yleensä naiset pitää muutenkin parempaa huolta ympäristöstään. Mut tohon svedun tyyliin (siis elämäntyyliin, ulkonäköön en ota kantaa) se ei kyllä tuu syttymään… Täytyy mun sit tehä hyvä ensivaikutelma :D

Ps. Täytyy myöntää, että tää blogi ei oo nyt ihan ensimmäisen pyörinu mielessä, mutta eiköhän laatu parane  ja asiaa tule enemmänkin kun rutiinit alkaa muuten olemaan kasassa.

Kuvia löytyy täältä ja facebookkaajille tiedoksi, että ei oo mitään uutta nähtävää.