Pullopostia Välimereltä: Opintiellä ken käydä saa

Torstaina alkoi sitten se minkä vuoksi tänne alun perin tultiin - Maltan yliopiston kevätlukukausi. Kahdeksalta aamulla lampsimme virkeinä ”isoon” saliin, jossa luennon aiheena oli Media, Society and Culture (media, yhteiskunta ja kulttuuri). Alkuviikko oli täällä hyvin sateista, joten toivoin enemmän tai vähemmän salaa jo edellisinä päivinä, että pääsisin istumaan lämpimään luentosaliin. Karu todellisuus iski luihin ja ytimiin kun tajusin, että salissa on lähes yhtä kylmä kuin ulkona. Ainut positiivinen asia oli, että sisällä ei tuullut. Varustus oli jokseenkin outo; normaalien vaatteiden lisäksi takki ja hanskat tulivat tarpeeseen. Olin mielestäni viisaana varustautunut myös ns. long johneilla, mutta jalat tärisivät enemmän kuin Nurmisella ilmaveivissään.

Luento itsessään oli tylsähkö. Alun yleiskatsauksen jälkeen proffa pisti pyörimään puolalaisen videon, joka kertoi kuinka lapsinero osasi käyttää tietokonetta, mutta luotti liikaa teknologiaan ja hukkui luistellessaan järvenjäällä. Mielenkiintoista vai mitä? Eikä todellakaan ollut tältä vuosituhannelta se filmi.

Samana päivänä oli myös myöhemmin toinen luento: Advertising. Elättelin taas toiveita kuinka pikku-Sami saisi edes vähän lämpöä ympärilleen tässä julmassa ja kylmässä maailmassa. Lämpöä tuli, mutta lähinnä henkisessä muodossa opiskelukavereilta. Tämänkertainen luennoitsija päihitti kyllä aiemman kollegansa kerta heitolla. Hänkin oli vanhempi herrasmies, mutta näin puheviestijän näkökulmasta nonverbaaliset ja tilankäytölliset taidot olivat aivan eri planeetoilta. Osasi siis esiintyä hyvin.

Ensimmäisen luennon aikana selvisi, että kurssilla täytyy suorittaa ryhmätyö niin, että jokaisessa ryhmässä on 4-5 ihmistä, joista yksi on ulkomaalainen. Luento loppuikin melkein yhtä nopeasti kuin alkoikin ja ryhmien muodostamiset jäivät täysin opiskelijoiden varaan. Täytyy myöntää, että ei helpoin tilanne. Otin, ei, kiskoin itseäni niskasta ja marssin lähimmän jo puolittain muodostuneen ryhmän luokse ja kysyin pääsenkö mukaan. Nyt meitä onkin sitten minä + maltalaiskolmikko David, Ben (tyttö) ja Mila. Olen tyytyväinen :)

Viimeksi vuodatin kuinka täällä on vanhanaikaista ja ties mitä, mutta upouusi tietoteknologian laitos tarjoaa kyllä semmoiset puitteet, että ei ole aiemmin tullut vastaan. Hämmennys oli esimerkiksi suuri kun dataprojektorin valkokangas olikin ihan laittoman iso kosketusnäyttö. Puhutaan varmaan jopa sadoista tuumista. Muutenkin fasiliteetit oli vimpan päälle.

IT Services

St. Paul’s Shipwreck Feast – Pyhän Paavalin haaksirikkoutumisfestarit

Perjantai oli täällä kansallinen vapaapäivä (tiesittekö muuten, että Maltalla on eniten kansallisia vapaapäiviä maailmassa). 10. päivä helmikuuta on St. Paul’s Shipwreck Feast Day eli juhlapäivä Pyhän Paavalin haaksirikkoutumisen muistoksi. Paavalin huonosti päättynyt purjehdus tapahtui 60 vuotta ajanlaskun alkamisen jälkeen ja hän on täällä VIP-pyhimys, isoista isoin. Itseasiassa hän on maan virallinen suojelija.

Takaisin asiaan. Hulppeat karkelot järjestettiin Vallettassa, St. Paul’s Shipwreck Church –kirkossa. Hommahan menee jotakuinkin niin, että Paavali-patsaalle huudellaan (ylistetään) ja huiskutellaan sen omassa kirkossa jonkin aikaa ja sitten kaveri lähtee kantajineen kävelyretkelle pitkin Vallettan kapeita kujia. Samalla väkijoukko hurraa kuin maailmanmestaria ja seuraa vannoutuneena perässä.

Oli paljon ihmisiä, musiikkia, hurmosta ja fiilistä! Suomessa kun menet kirkonmenoihin, sut istutetaan koville puupenkeille ja pappishenkilö hölöttää pari tuntia yhteen hengenvetoon. Täällä näillä äijillä on asennetta! Ei oo mitään lässytystä vaan saarnataan kuin maailmaloppu olisi tulossa, suuria tunteita :D Meen ehkä joku toinenkin kerta kirkkoon, jotka on muuten täällä sunnuntaisin aivan ääriään myöten täynnä.