Miehestä mittaa

Nyt lienee aika sitten paljastaa, että mitä kummaa me Harin kanssa sunnuntaina oikein touhuttiin.

Sunnuntaiaamu alkoi astetta aikaisemmalla herätyksellä normaaleihin viikonloppuihin verrattuna ja aamun toimet oli suunniteltu varsinkin syömisen osalta jokseenkin nanometrin tarkkuudella. Suuria ihmeitä ei enää pystynyt tekemään, mutta epäonnistunut tankkaus olisi voinut olla kohtalokas.

Vähän ennen puolta kahdeksaa useiden linja-autojen jono starttailee moottorinsa käyntiin kyydissään satoja lajiin intohimoisesti suhtautuvia ihmisiä joka puolelta maapalloa. Osa on tehnyt tämän monta kertaa aikaisemmin. Osalle, kuten minulle, tämä olisi ensimmäinen kerta. Ensimmäinen kerta myös kansainvälisillä areenoilla.

Bussi pysähtyy Mdinaan. Näkymä on mahtava. ”Kerrostalolähiöön” tottuneena vihertävät pellot ja Välimeren välkehtivään silhuettiin laskeutuvat kivikkoiset penkereet ovat tehneet vaikutuksensa. Tänne on tultava uudestaan. Yhtäkkiä massivisista kaiuttimista kuuluu tiedoitus: ”5 minuutttia aikaa!”. Nyt on tosi kyseessä.

Mdina - Vieraat voi varautua, että täällä käydään sit vähintään kerran.

Lähettäjän starttipistooli pamahtaa ja 2012 Land Rover Malta Half Marathon (puolimaratoni) lähtee liikkeelle. Jäämme suosiolla Harin kanssa reilusti kärkiryhmän taakse, koska aikaisempaa kokemusta näistä kekkereistä ei minulla ole ja liian kovalla vauhdilla meno on helppo tappaa jo ennen ensimmäistä kymppiä. Harin on juossut aiemmin mm. Pariisin maratonin, joten juoksuseurassa ei ollut valittamista. Juoksu sujui noin puoliväliin asti ilman sen kummempia ongelmia ja olimme reilusti alittamassa kolmen tunnin tavoiteaikarajan: olimme jopa alle kahden tunnin vauhdissa.

Maratonin/puolimaratonin startti

Rock on!

Loppumatka meni pienten pohjeongelmien sävyttämänä yllättävänkin hyvin ja noin kilometri ennen maaliviivaa aloitettu kiri toimi täydellisesti. Aika 2.02.11. Henkilökohtaisesti en olisi missään vaiheessa uskonut juoksevani 2 tunnin pintaan. Etenkin kun” harjoittelukausi” (lenkkeily) on ollut todellakin säännöllisen epäsäännöllistä.

Tilastonikkareille

Jos jollekin nyt tulee mieleen miksi en juoksenut kokopitkää maratonia, niin tässä muutama argumentti: a)ilmoittautumisaika mille tahansa matkalle päättyi 15.1 (itse ilmoittauduin 18.2), b) maratonista ei olisi jäänyt kuin paha mieli. En todellakaan ole tällä hetkellä maratonkunnossa.

Ilmoittautumisaika siis päättyi jo hyvissä ajoin ennen kuin Maltalle saavuin ja silti sain mahdollisuuden juosta. Iso kiitos tästä kuuluu entiselle kämppikselleni Harille, joka silloin vielä kun asui täällä, rupesi kovasti houkuttelemaan allekirjoittanutta puolimaratonille kuultuaan minun harrastavan juoksemista. Harin ystävä Victor oli jo ilmoittaunut puolimaratonille, mutta loukattuaan itsensä ei kyennyt matkalle starttaamaan. Näin minulla oli siis mahdollisuus päästä takaoven kautta kilpailuun mukaan. Vaikka aikani emminkin, oli päätös lopulta selvä enkä sitä ole sen jälkeen katunut enkä varsinkaan näin hyvin menneen suorituksen jälkeen. Upeiden maisemien ja tapahtumien lisäksi muistoiksi jäävät kilpailun mitali ja kasa sponsorikrääsää. Runners don’t quit, quitters don’t run.

Maalissa!

Hari - mahtava äijä

Vaikka kilpailu olikin ensimmäinen laatuaan, ei se missään nimessä tule jäämään viimeiseksi. Puolimaratonia saattaa tulla kokeiltua jo tulevana vuonna uudestaan ja maratonikin siintää tavoitteissa noin 2-3 vuoden tähtäimellä. Hieno laji, kohtuulliset kustannukset ja terveys tykkää.

Uunicase

Viime viikon perjantaina kävi sellainen mukava homma, että pari raavasta kaveria tuli käymään, nappas kaasuletkut irti ja vei uunin mukanaan. Ajattelin, että mikäs siinä, ei tässä varmaan tarvi olla kuin pari päivää ilman. Päivät vierivät ja uunia ei näkynyt. Elin siinä toivossa, että uuni tulisi takaisin viimeistään maanantaina. Jo viikonlopuu ilman minkäänlaisia ruoanvalmistusvälineitä oli todella rassaava. Tiistaina ei mittää, keskiviikkona ei mittää. 

Ikävähän sitä tuli :'(

Torstai-aamuna vuokraisäntä sentään tulee kysylemään kuulumisia. Ja voin kertoo, ettei ihan hirveän ruusuisia terveisiä kämppisten kanssa annettu. Varsinkin Claudia kävi tosi hiilenä. Vuokraisännän vierailun seurauksena epävarmuus vain jatkui, koska "näin Maltalla". Ei ole ikinä ollut ikinä niin ikävä jotain ruoanlaittovälinettä. Mainittakoon vielä, että mikroaaltouunihan on ihan täysi harvinaisuus täällä, joten ei meilläkään sellaista tietenkään ole.

Torstaina illalla palattuani kotiin odottikin uuni omalla paikallaan, jes! Toivon sydämeni pohjasta, että toista samanlaista keikkaa ei tule. Sen lisäksi, että ruokavalio muuttui lähes pelkästään leipälinjalle, keveni lompakon pohja ravintolakäyntien myötä odotettua enemmän.

Lyhyitä

Kelit paranee. Nyt on jo muutaman päivän putki täysin poutaista ja samanlainen sää näyttäisi jatkuvan ainakin seuraavat pari viikkoa. Lämpötilat ovat vakiintuneet reilusti 10 asteen yläpuolelle.

Kurssihässäkkä sai lopulta aika kivuttoman lopun kun hyväksyntää vaille valmiiseen englannin kurssiin sai laitoksen edustajalta nimmarin ja kansainvälisten asioiden toimistossa hommat oli enää koneelle naputtelua vaille valmiita.

Lehtorit on todella holhoavia ja läsnäoloista pidetään muutamalla kurssilla todella tarkkaa kirjaa, mikä voi hankaloittaa tulevia reissailuja. Vähän niin kuin lastentarhassa olisi (syvä huokaus). Nuhtelut tulee välittömästi parinkin minuutin myöhästymisestä.

Nyt on myös se alkutarinoissa mainostettu Malta ID-kortti taskussa ja esim. bussilla saapi ajella semmosilla hinnoilla, että lompakkokin tykkää. 2h tunnin lippu 1.30e ja 24h lippu 1.50e. Viikonkin höyläystiketin saa vain 6.50e, jolla Jyväskylässä matkustaisi juuri ja juuri kaksi matkaa.

Nelisen viikkoa on (jo!) takana ja aika menee vinhaa vauhtia. Vaan mikäs tässä, yritetään roikkua mukana ja ottaa kaikki tästä keikasta irti. Ciao taas hetkeksi!

Kolmanneksi ylin parveke oikealta on meidän

Olohuone/keittiö

Näkymä etuparvekkeelta

Valletasta kohti Sliemaa