Kotiasiat kunnossa

"Sorry, I don't understand"

Nyt lienee jo tarpeeksi kokemusta uusista kämppiksista, joten on aika antaa tuomiot. Kuten jo viime blogissa kirjoitin, meininki täällä muuttui totaalisesti uusien asukkaiden myötä. Kummatkin naiset (molemmat mua vanhempia niin ei viitsi tytötellä) on älyttömän hienoja ihmisiä. Nyt voisi sanoa, että on kotiasiat kunnossa. Huolenpito siisteydestä yms. on nyt sellaisella tasolla, että niitä ei tarvikse erikseen stressata enää. Ainut mikä vähän risoo on se, että kummatkin vetää norttia, mutta ei kai sille ylenpalttiselle tyhmyydelle rikastuttaa ylikansallisia yhtiöitä syövän toivossa voi mitään.

Mutta ihan piece of cake tämä meidän kommuuni ei kuitenkaan ole. Kommunikointi oli varsinkin alussa ja on vieläkin hankalaa, koska naisten englannin kielen taito on ehkä suomalaisten 6-luokkalaisten tasoa. Toisin sanoen perusasiointi onnistuu just ja just, mut muuten ollaan aika heikoilla jäillä.

Tällä ranskalaisella on huomattavasti huonompi kielitaito kuin espanjalaisella ja ihan yksinkertaiset kysymyksetkään tai ohjeet eivät menneet alussa perille. Täytyy sanoa, että meillä Suomessa kielitaito on suhteellisen kovaa luokkaa. Pointsit ja respectit kuitenkin molemmille siitä, että ovat lähteneet kehittämään kielitaitoaan vieraaseen maahan. Oikeastaan sen varjollahan minäkin täällä olen.

Espanjalainen on siis kielikurssilla täällä ja ranskalainen työharjoittelussa erään vaateliikkeen markkinointipuolella.

Tuparit feat. VuokraIsäntä - Liikaa Viinii

Tämä ranskalainen halusi sitten heti toisena iltanaan pitää ”tuparit” joihin oli tervetulleita vähemmän yllättävästi me kämppikset ja enemmän yllättävästi vuokraisäntä kämppiksineen. 

Ensiksi vierastin ajatusta kutsua vuokraisäntä meille juhlimaan vaikka mukava jamppa onkin, mutta viini-ilta oli varsin onnistunut lukuun ottamatta pieniä sivuoireita seuraavana aamuna. Illan aikana vahvistui käsitykset mm. siitä, että vuokradaddy-Fernando on ihan huikea naistenmies. Sillä on siis kummatkin kämppikset naisia ja ei muita olioita huolikaan. Plus se on nyt ilmeisesti kiertäny tämän ranskalaisen neitokaisen liimalettinsä ympärille, sen verta tiiviisti ne viettää aikaa yhdessä. Noinkohan nämä naiset maksaa vuokransa rahana...

"Ladies and gentlemen"

Tämä viikko ja seuraavan viikon maanantai ovat kuluneet ja kuluvat presentation techniques-kurssin merkeissä. Lyhyt kurssi -  uskaltaisin sanoa helpot 4 opintopistettä ja hieman lisää esiintymiskokemusta. Meillä puheviestijöillähän esiintyminen on oikeastaan opinnoissa koko ajan jollain tavalla läsnä, joten esiintyminen ei sinänsä tuota enää ylimääräistä sähellystä, mutta vieraalla kielellä esiintyminen vaatii aina hitusen enemmän paneutumista asiaan.

Torstaina meillä oli ryhmäesitelmä aiheesta global warming – ilmaston lämpeneminen. Nou hätä, aiheella ei niin väliä, tylsästäkin voi saada mielenkiintoisen. MUTTA, ryhmäkoko 13 henkeä, aivan järkyttävä määrä. Toivottavasti ei enää ikinä tarvi tehdä tuollaisella kokoonpanolla. Suomessa meillä oli viime syksynä 5-6 hengen ryhmiä ja nekin tuntui hetkittäin liian isoilta. Meillä kaikki eivät kuitenkaan päässeet/halunneet lavalle, joten stage säilyi yleisön kannalta selvänä.

Omasta puolestani halusin päästä esiintymään - mitä järkeä ottaa esiintymiskurssi ja olla esiintymättä? 

Maltalaiset kollegat halusivat aloittaa esitelmän Titanic-sketsillä, josta sitten tuli kaikista tärkein asia heille ja lopulta tuhosi koko muun esitelmän. Sketsiä harjoiteltiin useaan otteeseen, mutta muita osia vain pari kertaa. The Finns eli minun ja Sarin vastuulla oli herätellä muutamalla kysymyksellä yleisöä ajattelemaan ilmaston lämpenemisen seurauksia ja sen jälkeen kertoa lyhyt määritelmä itse aiheesta. 

Lieneekö vain suomalaista systemaattisuutta, mutta paneuduimme osioomme paljon tunnollisemmin kuin maltalaiset mm. kertaamalla kumpi sanoo mitäkin. Lisäksi valmistimme lyhyet muistilappuset. Maltalaisetkin alkoivat tekemään muistilappuja, tosin vasta siinä vaiheessa kun esitykseen oli aikaa 20min ja loppujen lopuksi heittivät ne pois, koska pärjäävät ilman. No, eivät pärjänneet.

Titanic-kohtaus sujui ihan mallikkaasti ja The Finns sai myös kehuja rauhallisuudestaan. Toki märkää rättiä tuli esim. aksentista. Yllättävää, että emme kuulostaneet syntyperäisiltä englantilaisilta.

Loppu menikin sitten ihan reisilleen. Maltalaisten valinta olla käyttämättä muistilappuja johti siihen, että diojen auki kertominen meni ihan mussun-mussun-sössöti-sössöti-selittämiseksi ja koska heillä ei ollut juuri sanottavaa, liian nopeasti ja hätäisesti. Luulin, että tulemme olemaan tiukoilla 10-15min aikamääreen ja 29 dian kanssa, mutta lopulta esitys kesti juuri ja juuri 7 minuuttia - aivan liian vähän. Ei näin, ei todellakaan näin!

Onneksi ensi maanantaina on vielä henkilökohtaiset esitelmät, joten peliä ei ole vielä ihan menetetty. Eniten haastetta tulee tuottamaan esityksen aikaikkuna, joka on 3-4 minuuttia. Mikäli esitys kestää alle 3min, tulee miinusta ja mikäli yli 4min, tulee miinusta. Tarkkana täytyy siis olla. Itse hyperpatrioottisena ihmisenä promoan tietysti Suomea miniesitykseni aikana. En kuitenkaan ihan normivinkkelistä.

Henkilökohtainen enkeli-momenttumini

Pääsiäislomalla huomasin vanhemman rouvashenkilön yrittävän nostaa painavaa ostoskärryään rappusia ylös. Kysyin mahdollisimman kohteliaasti voisinko olla avuksi ja alku hämmennyksen jälkeen hän pyysi auttamaan nostamaan kärryt ensimmäisen rappuset ylös. Ei ollut homma eikä mikään. 

Havaitsin kuitenkin saman tien, että tulimme vasta ”taloyhtiön” aulaan ja kysyin, että mennäänkö vielä pitemmälle. Rouva hieman arastellen sanoi, että asuu ensimmäisessä kerroksessa. Totesin ok, no problem. Hän ei kuitenkaan olisi halunnut häiritä enempää ja sanoi, että tämä riittää. Katsoin ylöspäin ja näin, että kyllä tulee hikinen urakka rouvalle jos lähtee itse kiskomaan. Nappasin kärrystä kiinni ja tokaisin napakasti ”show me the way”. Hän yritti vielä kohteliaasti ”toppuutella”, mutta kun lähdin itse menemään portaita ylöspäin, niin hänkin tuli perässä. Kärry määränpäähän, have a nice day ja mummo jäi thank youn sanottuaan ihmettelemään. Varmaan kuitenkin ihan tyytyväisenä. Itse ainakin olin.

Lyhyet

Nyt varmistui vihdoin ja viimein kesän tenttiaikataulut ja ainoa tentti on 4. kesäkuuta. Lennot varasin saman tien ja Suomessa olen takaisin 7. päivä. Siitä polkastaankin sitten omalta osaltani heti seuraavana maanantaina liikkeelle projekti nimeltään Neste Oil Ralli 2012. Iso kiitos työnantajalle joustavuudesta töiden aloittamisen suhteen.

Viikon päästä purjeet ylös

Ensi viikonloppuna ja sitä seuraavalla viikolla onkin sit taas seikkailua luvassa. Ekaks on sunnuntaina paikallisen opiskelijajärjestön järjestämät venebileet. Otetaan Sliemasta allemme vanha kunnon kuunari ja eka määränpää on Cominon sininen laguuni. Vehkeet sinne seis vähäks aikaa, uintia, syöntiä ja baarikin on (tietenkin) auki. Sitten jatketaan Gozolle, pelit parkkiin ja sama homma. Illan himmetessä sit takaisin päin. 

Heti seuraavana aamuna lähteekin sitten kahdeksalta kone Pariisiin ja ultimaattinen poikain kanssa –retki jysähtää käyntiin. Pariisissa tylsistytään vajaa viikko, katellaan mm. vappumenot ja sit pojjaat tulee vielä Maltalle muutamaks päiväks ryyp nauttimaan kulttuurista ja paikallisesta kirkkotaiteesta.

Uskokaa tai älkää, mutta yliopiston ruokalasta saa ostettua paikallista CISK-olutta. Hehheh, katolisuus kukoistaa?

Seuraavan kerran asiaa kaukaa sen vierestä noin toukokuun puolenvälin kieppeillä. Ne laissez pas flotter castors - au revoir!