Viimeinen

Suomi on tullut tutuksi jo yli viikon ajan ja arjen sorapyörä on lähtenyt pyörimään mukavasti. Nyt lienee paras hetki niitata yhteen aikaansaannokset ja –saannoksettomat.

Vaihto-opiskelun aikana oli niin hyviä kuin huonoja hetkiä. Osaan niistä voi liittää myös hyvin-etuliitteen.

Pahinta aikaa oli helmikuu – kylmää, sateista, kylmää. Kyllä, olen edelleen tietoinen, että Suomessa elettiin makoisien pakkaslumien keskellä, mutta suurin ero syntyykin eristyksestä. Sitä ei Maltalla tunneta.

Mikäli ulkona oli +5 astetta ja satoi, myös sisällä oli +5 astetta terästettynä kolminumeroisella kosteusprosenttiluvulla. Ei tule ikävä niitä aikoja kun päällä oli enemmän vaatteita kuin eskimoilla konsanaan ja silti vilu tunkeutui lävitse.

Silti en vaihtaisi sekuntiakaan, en edes sen murto-osaa, vaikka pystyisin.

Positiivinen ääripää taas oli satunnaiset hellekelit jo maaliskuun aikana, jotka toki jatkuivat mitä edemmäksi kevättä mentiin.

Positiiviseksi lasken myös muun muassa parantuneen kielitaidon - Finglish on liikahtanut useita piiruja Englishiä päin ja haparoivat maltan alkeetkin ovat ”hallussa”.

Kampuselämää

Maltan yliopisto on varsin erilainen kuin kotoinen korkeakoulu.

Toisaalta se on sekoitus ultramodernia tekniikkaa, toisaalta taas paikat olivat välillä suoraan sanottuna kelvottomassa kunnossa. Asiat hoituivat vaihtelevan joustavasti välillä hiuksia repien, lippulappusia täytellen ja paikasta toiseen juosten.

Suurin ero lienee kampuksen alueella tarjottujen palvelujen laajuus.

Jyväskylästä löytyy kyllä useita opiskelijaravintoloita, tulostuspisteitä yms. tarpeellisia toimintoja, mutta Maltan kampuksen tarjonta löi kyllä ällikällä. Oli kirjakauppaa, opiskelutarvikekauppaa, elintarvikekauppaa, postia ja baariteltta A-oikeuksin. Odotan sitä päivää kun voin käydä Jyväskylän yliopiston päärakennuksen pohjakerroksessa Siwassa kaupassa.

Opiskelijaravinto sitten on kyllä täysin vertailukelvotonta suomalaiseen vastaavaan. Patonkia, rasvaisia leivonnaisia ja pizzaa. Nam nam. Toki ruoka-annoksiakin löytyi, mutta itse en niistä yhtä kertaa enempää perustanut.

Saarelaiset

Maltalaisia on turha kategorisoida yhteen ryhmään tai yleistää yhden käytöstä kaikkiin muihin. Töykeää ja ärsyttävää kohtelua joutui kohtaamaan silloin tällöin, mutta ainakin minulle jäi loppujen lopuksi positiivinen, lämmin ja huomioonottava kuva maltalaisista. Tähän on suuri vaikutus Advertising-kurssin ryhmällämme. Hienoja ihmisiä, mahtavia persoonia.

Opetus

Opetus on korkeakouluksi holhoavampaa ja välillä mietin olinko esikoulussa vai yliopistossa. Myös opetuksen organisointi ja hallinointi on jonkin verran perässä kotimaista mallia.

Luokat ja ajat vaihtelivat osalla kursseita säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta tieto niistä tuli usein muilta oppilailta – osalta opettajista oli turha odottaa tiedotetta. Tiedotteita ei siis tullut opettajilta ikinä. Lisäksi muutamilla old school-professoreilla oli tapana ottaa sähköpostia vastaan, mutta ei vastata niihin. En saanut tietyille henkilöille lähettämiin emaileihin vastausta kertaakaan vaihdon aikana.

Osa opettajista on aivan huippuluokkaa (esim. presentation techniques-kurssin pitäjä) ja osa niin sekaisin (media asthetics), että luennot kävivät loppupuolella lukukautta lähinnä viihteestä.

Loppusanat

Totuus on, että paikanpäällä Maltasta tulee ensimmäisenä mieleen sanat keskeneräinen ja rapistunut, mutta jos näiden kanssa pystyy elämään hetken, ilmasto, Välimeri ja tuhansien vuosien historia ovat kokemisen arvoisia elementtejä.

Kysymykseen ”lähtisitkö uudestaan” sanon, että lähden ja Malta kuuluu ehdottomasti tulevaisuuden matkakohteisiin. Väliaikaisesti hieno paikka, mutta pysyvästi en sinne jäisi mistään hinnasta.

Tiesin jo ennen matkaa kuinka uskomattoman upea maa Suomi on, mutta tämä matkaa saa arvostamaan kotimaatamme vielä enemmän. Kaunis luonto, puhtaus ja järjestelmällisyys eivät ole todellakaan tuulesta temmattuja sanoja joilla Suomea usein kuvataan.

Odotin reissun pyörivän pitkäänkin mielessä kotiin saapumisen jälkeen, mutta tosiasiassa en ole juuri sitä mielessäni pyöritellyt. Pehmeämpi lasku siis kuin kuvittelin. Nyt on ajatukset suunnattu jo täysillä eteenpäin.

Arvosana vaihtoajalle: 10

Kiitos matkaseurasta, tämä blogi päättyy tähän. Kysymyksiä voi halutessaan jättää kirjoitusten kommenttiosioon.

Hyttysten täyteistä kesää kaikille!

Addiju (=Goodbye)!

Everything comes to an end and so does this adventure. When I left Finland more than 100 days ago, I wasn't sure what to expect. I kept asking myself if I am ready to travel across the Europe to a tiny island and spend there more than four months.

I was ready and that tiny island, called Malta, has shown it’s not at all that tiny – it has the biggest and warmest heart I’ve ever seen.

For me it was awesome to just be able to wear a t-shirt and shorts in March when e.g. my parents were still doing cross-country skiing back home! Yes, I also had rough times at the beginning when it was hardly above +10 degrees, or even below, and the humidity level was constantly almost 100%. But now that I’ve been able to enjoy +25 degrees for almost 2 months in a row – splendid!

I know I will miss the island but even more I’m going to miss the amazing people I met during these months, both students and my flatmates (and yes, even my landlord!). I met people from all over the world and guys, you made my adventure! I wish to see at least some of you in the future!

I would like to give a special thanks to our Golden Team on the Advertising-course. I’m not sure if I learned so much about advertising itself but more of the Maltese culture and the Maltese people. And that is something you just can’t put a price tag on.

Now it’s my time to get back home and really do something for my future after this vacation :)

Thank you and goodbye!

Forza Malta!

Juhlan aika

Tänään on taas se hetki jolloin kymmenet tuhannet lukionsa päättävät opiskelijat koristellaan valkolakein ja kukkasin. Haluan omasta puolestani toivottaa kaikille uusille ylioppilaille onnea ja menestystä! Enkä vähiten tietenkään omalle veljelleni, joka lisää ylioppilaiden määrän perheessämme neljään. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Valitettavasti en itse pääse osallistumaan lakkiaisiin, mutta lohtua tuokoon se, että täällä päässä sää näyttää ainakin hitusen paremmalta :)

En kuitenkaan halua olla niin sinisilmäinen, että kuvittelisin vain valkolakin tuovan onnea ja autuutta Suomelle jo työpoliittisesta näkökulmastakin katsottuna. Jokaisella ihmisellä on oikeutensa ja vastuunsa - ennen kaikkea roolinsa tässä yhteiskunnassa. Niinpä katson erittäin aiheelliseksi toivottaa onnea myös kaikille ammattikoulusta tänä keväänä valmistuneille opiskelijoille. Siispä onnea, olette sen ansainneet!

Faktahan on, että ilman raudanlujia, ammattitaitoisia duunareita tämä maa pyörisi erittäin heikossa hapessa. Itsellänikin on hieman perspektiiviä ammattikoulun maailmaan, opiskelinhan Jyväskylän kauppaoppilaitoksessa datanomin tutkintoa peräti puolitoista viikkoa. Huomasin siis välittömästi, että datanomin hommat ei ole se juttu, mitä haluan välttämättä töikseni tehdä ja kun paukut ovat riittäneet jo yliopistoon asti, ei päätös vaihtaa lukioon harmita yhtään. Päinvastoin.

Toisin kuin ammattiin valmistuvilla, lukion käyneillä valmistuminen ylioppilaaksi on vain yksi monista välietapeista. Usein tässä vaiheessa monet ovat jo käyneet useammissakin pääsykokeissa niin yliopistojen kuin ammattikorkeakoulujen puolella ja lisää on vielä edessä. May the force be with you.

Nyt on kuitenkin aika juhlia – vielä kerran, onnea!